Puodin kuulumisia

"Huh heijaa" huokaisi neiti Marenki pöyhien kiharoitaan ja istuuduttuaan keittiön tuolille. Uudesta mageasta radiosta kuului Jenni Vartiaisen uusin biisi, sen sävelien tahtiin oli ihana sulkea silmänsä ja nautiskella leppoisasta iltapäivästä.

Vihdoinkin sai huokaista helpotuksesta. Hylly oli vihdoista viimein saatu paikoilleen puotiin ja jokusia tavaroitakin esille. Työmiehellä oli ollut milloin minkäkinlaista estettä, reissuja jos jonkinlaisia ja aina kiire. Viimeisimpänä lapsen sairastuminen vesirokkoon. Siihen Mirella totesi jo varsin topakasti, että hän on kyseisen taudin sairastanut, eikä estettä hyllyn siirtämiselle olisi. Mikäpä siinä työmiehen enää selitellessä, hommiin oli ryhdyttävä.

Työmies totesi vain hiljaa mielessään, että onneksi hyllylle ei ollut kuin yksi mahdollinen paikka, hänkin pääsi livahtamaan kotiinsa hyllyn paikoilleen laittamisen jälkeen.

Mirella tarkasteli hyllyjä kriittisesti, tavaroiden paikoilleen asettelu, kun oli kaiken a ja o. Asiakkaiden tulee löytää helposti haluamansa, mutta tehdä samalla käteviä heräteostoksia ;D

Mirella huomasi, sitä sun tätä vielä puuttuvan. Tilauslista alkoikin olla taas melkoinen, harmi kun toimitusajat olivat niiiiin pitkät.

Rautalankatuotteitakin voisi laittaa enemmän esille, ainakin pari säilytyskoria olisi tarpeen, tavarantoimittajalla kuului olevan vain jotain ongelmia, tuotteiden valmistajalla olivat kuulemma silmät menneet ristiin ja peukalokin siinä hötäkässä siirtynyt keskelle kämmentä ja tästä syystä tuotteiden valmistusajat olivat pilviä hipovan pitkiä.

Puotiin oli saatu muutama kangaspakkakin asiakkeiden tyydytykseksi, kovasti niistä olikin ollut jo kyselyjä. Puodin tila on vain niin rajallinen, mutta ehkäpä vielä muutaman voisi johonkin nurkkaan esille laittaa.

Muutamia vintage-tyylisiä kellotaulujakin Mirella laittoi esille, Sinikan taituroimien vintage-purkkien viereen.

Mirellan haaveissa oli vielä muutamia säilytysrasioita, mutta tälläkin tavaran valmistajalla kuulosti olevan samaa, silmät ristissä ja peukalot keskellä kämmentä vaivaa. Lieneeköhän tarttuvaakin lajia, Mirella tuumaili.

Rautalankaiseen kerrosvatiin Mirella oli paketoinut kasan tuoksuvia saippuoita.

Bread-laatikon kansikin löytyi ja säilytyslaatikko pääsi näin ollen hyllyyn esille.

Yksityisyrittäjyydessä on tietysti omat ilonaiheensa, mutta oman kodin sisustus sitten jääkin vähemmälle huomiolle. Sänky kaipaisi kipeästi uutta patjaa ja keittiöönkin täytyi hommata ainakin hyllyjä seinille. Keittiön katolle täytyi tehdä myöskin jotain ja valaisinkin täytyisi etsiä ja laittaa paikoilleen.

Pihatyöt ovat olleet aivan olemattomat, kukaan ei ole ollut pitämässä puutarhaa kunnossa ;D
Linnunpönttö nyt ainakin täytyisi nikkaroida, sillä katolle on päätynyt sirkuttamaan muutama untuvikko. ( Näiden pajunkissoista tehtyjen tirppojen esikuvaa yritin etsiä netistä, jonkun harrastajan blogista idean nappasin, vinkatkaa kuka, niin linkitän sen sitten tänne :) )

Tästä kuvasta selviää, ettei mistään kovin suurista linnuista ole kyse.

Hyllyn sain siis vihdoista viimein tuunattua, hiomalla, kuluttamalla ja maalaamalla. Ihme sorvauksien poiston jälkeen, poistin vetimet ja uudet tein tuikkukipon metallista. Tässä on sitten Marengin seuraava projekti, vanhanajan huuva, ja pahvista tottakai ....tai siis toivottavasti se tuosta nyt kehkeytyy :D

Tällaista tällä kertaa, oikein ihanaa kevättä kaikille. Upeasti linnut sirkuttavat jo aamuisin :D