Nukkekoti kertoo tarinoita ja toteuttaa unelmia

Nukkekoti harrastukseni ensi metreillä, en vielä tiennyt mikä ihmeellinen maailma minulle sitä kautta avautuukaan. Ja vaikka olin jo ihan koukussa pikku mööpeleiden tuunaukseen ja kakkujen leipomiseen ei tullut mieleenkään, että tässä ihan vakavissaan ollaan. Nyt kai se on tunnustettava :D :D
Nukkekoti yhdistyksestä soitettiin ja kysyttiin, että olisinko halukas antamaan Aamulehdelle haastattelun ja sunnuntain 27.11 lehdessä oli sitten tulos.
Kuvat ovat epäselviä, kun ennen töihin menoa niitä tässä vain räpsin, mutta olipa todella mielenkiintoinen kokemus tuo haastattelu kaikkinensa.... no yksi pienen pieni virhe haastattelussa oli, nimittäin se Eipäs-possu boksi on edelleenkin nuorimmaisen hyllyllä ja hänen aarteensa, ei vanhimman :D :D

Vaihtoa Lissun kanssa :)

Kevät on ollut täynnä touhua ja tohinaa... vaikka taitaapa se olla vuodenaika mikä tahansa, niin touhua ja tohinaa, meidän huushollissa riittää! Vesirokko on nyt selätetty ja vaihdettu keväiseen allergiseen nuhaan. :P

Touhun ja tohotuksen keskelle, on ihan mahtavaa saada paketti täynnänsä ihan mielettömän ihania ja taidolla tehtyjä mineilyjä.
Teimme Lissun kanssa vaihdon ja katsokaapa näitä!!!
Niin kauniita ja aivan ihania, ettei sanat riitä kertomaan. Eloveena pakettikin niin hellyttävä ja täynnä jotain rapisevaa.... taatusti nukkekodin puurohiutaleita :D

Kiitos Lissu ihan valtavan paljon vaihdosta!!! Kaikki ihanuudet löytävät taatusti paikkansa!!
Tässäpä omat väkerrykseni. Ettepä arvaa, että oli taas viime rautalangan vääntelystä aikaa, pitkän tovin sai miettiä, että miten se taas pitkään tehdä. Kaipa nuo jotenkin tunnistaa, mitä niiden pitäisi olla.
Oikein hauskaa vappua kaikille!!!

Makeaa elämää Marengissa

"Kurr nau!!"
Oli ihana viettää kiiretöntä sunnuntaipäivää, kevät auringon tulviessa keittiöön. Sunnuntaina tiskaaminenkin tuntui hauskalta, kun sen sai tehdä rauhassa, Muskotti-kissan kiehnätessä jaloissa.

Pelargoniakin oli herännyt talviunestaan, taisi olla jotain hyvin varhaista lajiketta. (Fimo-massaa purkkeineen kaikkineen)

Keittiöön oli löytynyt vihdoista viimein tyyliin sopiva valaisin. (Fimomassaa tämäkin, johto on maalattua kalastajan lankaa, lampulle otin mallia Maison Miniature kirjasta)

Sunnuntain kiireetöntä aikaa pystyi nyt seuraamaan uudesta kellosta. (Kellon kuva lehdestä, kukallinen kehys Green Gaten tuotelapusta leikattua ja näiden välissä "lasina" kirkasta pakkausmuovia)

Keittiön ilmettä Mirella oli piristänyt myös maalaten, reutterin mustaan telineeseen töpötellen valkoista maalia, nyt ei teline enää pomppaa niin silmille.

Keittiön hyllyjä pääsi somistamaan ja tiskaajaa ilahduttamaan, lasinen Tampereen vapputorilta ostettu kukko. (Hylly on myöskin pahvia valkoiseksi maalattuna. Mallia olen ottanut meidän vessan hyllyistä)

Ihaninta on tietysti, kun tiskit on tiskattu. (Tiskirätti on oikeasta luutusta leikattu palanen.)

Mirellan mielestä sympaattisin Muumi-hahmo on hellyttävä Nipsu. (Nipsun kuva on joulukalenterista leikattu kuva)

Puodin ikkunalle Mirella asetteli tuoksusaippuoita ja pastillisävyisiä kynttilöitä. (Kynttilät massaa, kyljessä liimattu ruusukuva. Saippuat silkkipaperi pallo, jonka päällä vintage-tyylinen pakkaus kuva)

Munakorissa on myynnissä irtokynttilöitä (massaa) ja "lasisessa" kulhossa (Mehukatti juoman korkki) Odessan mallilla tehtyjä saippuoita
(leikkiauton renkaalla painettu kuvio). Suloisessa kehyksessä vintage kuva. (Kehykset on kirpparilta ostamani sormus, josta poistin kiven ja katkaisin pihdeilla renkaan tueksi. Kaakaokuppi massaa, pilli rautalankaa)

Kerrosvadissa on esillä saippuoita ja kynttilöitä (massaa ja vintagekuva ympärillä) Kirjaimia Mirella tilasi jo lisääkin, mutta taas oli tavaran toimittajalla jotain häikkää. (Silkkaa laiskuutta ;D Kirjain on myöskin Fimo-massaa, akryylimaalilla maalattuna)

Näitä pilkullisia mukeja, asiakkaat olivatkin jo kovasti kyselleet. Lienevätkö jotai kakkos laatua, kun ovat hiukan muotopuolia ;D (Nämäkin massaa ja pilkut akryylimaalia, coctailtikulla maalaten).

Munakorissa lisää kynttilöitä.

Huh heijaa, välillä voisi siirtyä muihinkin huoneisiin. Makuuhuonekin kun kaipaisi kaikenlaista pientä.

No kunhan iskee taas sopiva inspiraatio ja löytyy aikaa näpertelylle. Sitä odotellessaan, Villa Marenki majailee, pikkukätösten saavuttamattomissa, Nukkekotini Villa Vanillan katolla. Aikamoinen keplottelu on aina saada Marenki tuonne korkealle kaapin päälle ja sitten kun nostan putiikin tuolta alas, niin teen paljon juttuja kerralla.

Hylly ja huuva

Vihdoinkin, riemuitsi Mirella, ottaen muutaman tanssiaskaleen keskellä keittiötä. Marengin keittiö oli vihdoista viimein saanut tuiki tarpeellisen hyllyn ja huuvan. Koko päivän työmieheltä ja hänen kahdelta pieneltä apulaiseltaan (jotka olivat enemmänkin haitaksi kuin hyödyksi) homma vei.
Mutta kyllä nyt kelpasi kokkailla, kun ruuan käryt menivät kätevästi huuvasta pihalle ja hyllylle sai lopultakin aseteltua tarpeellisia tavaroita ja ihania astioita, kuten edesmenneen Wooperin kauniit turkoosit astiat. keittiön kattokin saatiin käsiteltyä, joten heti tuli siistimmän näköinen köökki. (Katossa on tapettia)

Marengin keittiön huuvan tein tosiaankin pahvista, ihan tuollainen simppeli malli, jonka tapainen mieheni vanhemmilla aikoinaan oli.

Minulla on hurjasti mielikuvia lapsuuden kyläpaikoista ja siellä nähdyistä asioista ja tavaroista, jonkun huuvassa oli sitten tuon tapainen sulku venttiili, josta toiselta reunalta vetämällä venttiili sulkeutuu ja toiselta reunalta vetämällä avautuu, muistelen sellaista joskus kokeilleenikin ;D taatusti ilman lupaa... aikamoinen vintiö kun olen ollut... nythän olenkin niin rauhallinen ;D Seinälle pääsivät myös vihdoista viimein Tampereen Taikasormet messuilta ostamani kupit telineessään.

Asiakkaat tervetulleiksi toivottaa oven pielessä oleva kasvi, sen olen saanut Sinikalta.. muistuttaa mielestäni ihania puksipuita.

Puodin kuulumisia

"Huh heijaa" huokaisi neiti Marenki pöyhien kiharoitaan ja istuuduttuaan keittiön tuolille. Uudesta mageasta radiosta kuului Jenni Vartiaisen uusin biisi, sen sävelien tahtiin oli ihana sulkea silmänsä ja nautiskella leppoisasta iltapäivästä.

Vihdoinkin sai huokaista helpotuksesta. Hylly oli vihdoista viimein saatu paikoilleen puotiin ja jokusia tavaroitakin esille. Työmiehellä oli ollut milloin minkäkinlaista estettä, reissuja jos jonkinlaisia ja aina kiire. Viimeisimpänä lapsen sairastuminen vesirokkoon. Siihen Mirella totesi jo varsin topakasti, että hän on kyseisen taudin sairastanut, eikä estettä hyllyn siirtämiselle olisi. Mikäpä siinä työmiehen enää selitellessä, hommiin oli ryhdyttävä.

Työmies totesi vain hiljaa mielessään, että onneksi hyllylle ei ollut kuin yksi mahdollinen paikka, hänkin pääsi livahtamaan kotiinsa hyllyn paikoilleen laittamisen jälkeen.

Mirella tarkasteli hyllyjä kriittisesti, tavaroiden paikoilleen asettelu, kun oli kaiken a ja o. Asiakkaiden tulee löytää helposti haluamansa, mutta tehdä samalla käteviä heräteostoksia ;D

Mirella huomasi, sitä sun tätä vielä puuttuvan. Tilauslista alkoikin olla taas melkoinen, harmi kun toimitusajat olivat niiiiin pitkät.

Rautalankatuotteitakin voisi laittaa enemmän esille, ainakin pari säilytyskoria olisi tarpeen, tavarantoimittajalla kuului olevan vain jotain ongelmia, tuotteiden valmistajalla olivat kuulemma silmät menneet ristiin ja peukalokin siinä hötäkässä siirtynyt keskelle kämmentä ja tästä syystä tuotteiden valmistusajat olivat pilviä hipovan pitkiä.

Puotiin oli saatu muutama kangaspakkakin asiakkeiden tyydytykseksi, kovasti niistä olikin ollut jo kyselyjä. Puodin tila on vain niin rajallinen, mutta ehkäpä vielä muutaman voisi johonkin nurkkaan esille laittaa.

Muutamia vintage-tyylisiä kellotaulujakin Mirella laittoi esille, Sinikan taituroimien vintage-purkkien viereen.

Mirellan haaveissa oli vielä muutamia säilytysrasioita, mutta tälläkin tavaran valmistajalla kuulosti olevan samaa, silmät ristissä ja peukalot keskellä kämmentä vaivaa. Lieneeköhän tarttuvaakin lajia, Mirella tuumaili.

Rautalankaiseen kerrosvatiin Mirella oli paketoinut kasan tuoksuvia saippuoita.

Bread-laatikon kansikin löytyi ja säilytyslaatikko pääsi näin ollen hyllyyn esille.

Yksityisyrittäjyydessä on tietysti omat ilonaiheensa, mutta oman kodin sisustus sitten jääkin vähemmälle huomiolle. Sänky kaipaisi kipeästi uutta patjaa ja keittiöönkin täytyi hommata ainakin hyllyjä seinille. Keittiön katolle täytyi tehdä myöskin jotain ja valaisinkin täytyisi etsiä ja laittaa paikoilleen.

Pihatyöt ovat olleet aivan olemattomat, kukaan ei ole ollut pitämässä puutarhaa kunnossa ;D
Linnunpönttö nyt ainakin täytyisi nikkaroida, sillä katolle on päätynyt sirkuttamaan muutama untuvikko. ( Näiden pajunkissoista tehtyjen tirppojen esikuvaa yritin etsiä netistä, jonkun harrastajan blogista idean nappasin, vinkatkaa kuka, niin linkitän sen sitten tänne :) )

Tästä kuvasta selviää, ettei mistään kovin suurista linnuista ole kyse.

Hyllyn sain siis vihdoista viimein tuunattua, hiomalla, kuluttamalla ja maalaamalla. Ihme sorvauksien poiston jälkeen, poistin vetimet ja uudet tein tuikkukipon metallista. Tässä on sitten Marengin seuraava projekti, vanhanajan huuva, ja pahvista tottakai ....tai siis toivottavasti se tuosta nyt kehkeytyy :D

Tällaista tällä kertaa, oikein ihanaa kevättä kaikille. Upeasti linnut sirkuttavat jo aamuisin :D

Löysinpäs!

Ja tässä pöhkön otsikon syy! Eli löysinpäs sen kauan etsimäni hyllyn, Villa Marengin putiikkiin. Ideaparkin Villa Rosmarin liikkeestä. Nuo hyllykön hassut sorvaukset otan kyllä pois, niiden tarkoitus ei ole minulle selvinnyt... ei se kyllä ainakaan koristava tarkoitus ole, ovat mielestäni oudot!! Torahampaat hyllyllä, vai mitä?!
Tampereella Nukkelassakin tuli piipahdettua, sieltä ostin suloisen purkin, jonka kansi aukeaa ja suloisen raidallisen kulhon samaan sarjaan. Sympaattiselta Katilta sain vielä makeisia kaupanpäälle!! Nam nam!

Tässäpä vielä lähikuvaa hurmaavista astioista... niin ei ne onnelliseksi tekevät asiat aina tarvitse olla suuren suuria!

Oikein mahtavaa ystävänpäivää kaikille!!!!

Hassutuksia isossa ja pienessä koossa osa 2

Kotimme seinää koristaa kuvan mukainen maalaamani kakkuvuoka, joka toimii magneettitauluna. Yhdessä kahvilassa näin tästä vielä sellaisen version, että kakkuvuokan pohjaan oli liitutaulumaalilla maalattu ympyrä ja alareunassa killui somisteena haarukoita ja lusikoita... vink vink ;D

Miniversion tein pullonkorkista. Pohjalle liimasin palan pahvia, johon ensin taittelin ruudukon, jonka pitäisi kuvastaa tuota vuokan pohjakuviointia... niin joka ei oikein hyvin erotu näistä kuvista ;D

Osallistun kerran haastatteluun, jossa haatattelija kyseli minulta kaikenlaista eri mainoksista, silloin tulin selvästi huomanneeksi, että itse mainostettava tuote jäi meikäläiseltä usein ihan mysteeriksi, mutta sitten siinä haastattelun aikana totesin usein...ai sinä tarkoitat sitä mainosta, jossa on ne jännät tapetit, kaunis talo, sellainen jännä sisustus, miehellä upeat silmät ;D jne...hih!

Tämänkin miniversioon tuo mininipsutin, jossa on noita muistilappuja, on peräisin yhdestä mainoksesta.... muistilapussa mainoksessa muistaakseni luki tyyliin, muista yksi päivässä riittää... mutta mikä?? Pusu? Tuskimpa :) Yksi Känkkäränkkä kohtaus? No ehkä yhdessä on jo liikaa :P

No jokatapauksessa nipsutin (mikäköhän senkin virallinen nimi lienee..hih!) tuli sitten väkerrettyä, tuikkukynttilän metalliosasta. Perhos helmi siinä vierellä kuvaa magneettia. Tämä muistitalu päätyy Marengin keittiöön, muistaapahan neiti marenki ostaa sitten Muskotti kissalleen raksuja ja kermaa, nyt kun kissa paran kuppi näyttää olevan ihan tyhjä!

Isoja ja pieniä hassutuksia ;)

En ole varmaan koskaan muistanut mainita, että olen intohimoinen kirppiksillä koluaja ja romun kerääjä!? ;D Niin ja mainitsemattahan on myöskin jäänyt, että kaikenlaisesta romusta tulle tuunattua kaikkea hyvin "tarpeellista"!?

Tämä tavaroiden, lue romujen, keräily on ollut aina intohimoni. Silloin kun kattilakuntaamme kuului vain viisi perheenjäsentä, väkertelin kuvassa näkyvän koristuksen... siis romustuksen. Perheen kasvaessa romustuksenkin tuunaus on ollut mielessä, jotta siitä tulisi ajankohtaisempi.... niin ihan tosi jokainen noista killuttimista tarkoittaa siis jotain ;D Yksi ajatus on ollut laittaa pari vanhaa valokuvaa lisäksi, mutta miltäköhän sellainenkin näyttäisi??

Pohdinnan tuloksena syntyi sitten samanlainen killutin minikoossa. Hopea maalilla maalaamaani korkkiin naputtelin pohjaan kuvioita ja reijät ruuvin ja vasaran avulla. Pikkiriikkisiin ruokailuvälineisiin tein reijät parsin-neulan ja vasaran avulla. Sitten vain rautalankaa, helmiä, pikkiriikkisiä vintage-kuvia pahville liimattuina.

Tällainen tästä sitten tuli ja voisinpa tuohon alkuperäiseen malliinkin uskaltaa kokeilla vanhoja valokuvia :)

Hirvittävän vaikea kuvattava vain, kuten kaikki missä on rautalankaa, näyttää lähinnä sotkulta.

Kuvista innostuneina päätin värkätä samalla, mielessä jo pitkään hautuneen korttitelineen Marengin puotiin.

Romulaatikossa pyörinyt rihkama sormuskin tuli samalla tuunatuksi, tuli ihan kivat kehykset :)

Kärpässieni jakkara

Toteutumaton unelma on haave. Mutta kukapa estää unelmoimasta, edes hiukan ja pikkiriikkisen. Olen unelmoinut löytäväni tällaisen Kärpässieni jakkaran 1:1 koossa, mutta tahtovat olla kuin kiven alla, tai sitten hinta on ihan käsittämätön!! Huh heijaa!

Mutta kukapa estää unelmoimasta ja toteuttamasta näitä unelmia 1:12 koossa. Unelmat tulivat toteutetuiksi, parilla eri kokoisella Tiimarin puupyörylällä, puisella napilla, pätkällä paksua balsaa ja tilkalla maalia, sekä liimaa (joka tuolla vielä hiukan tursuilee ;D )

Ja niinhän se menee, että älä unelmoi elämääsi, vaan elä unelmaasi!!! Elätpä sitä sitten 1:1 tai 1:12 koossa :) Niinpä onhan tämä ihan mahtava harrastus!! :)