No niih...Tervetuloa sisustus putiikki Villa Marengin avajaisiin. Tavaroita ja esineitä lisäillään sitten pikku hiljaa, mutta putiikki on nyt virallisesti auki :)
Ennenkuin kurkistamme sisään ,kerron hiukan talon ja koko idean taustaa, joten malttakaa vielä hetki.
Artesaaniksi opiskellessani, meitä oppilaita (naisia) oli monenlaisia. Vasta peruskoulusta päässeitä, lukiosta tulleita, alan vaihtajia, nuoria, vanhoja, lapsettomia ja muutama joilla oli jo perhettäkin. Erilaiset ihmiset ja elämän tilanteet kiehtoivat meitä kaikkia ja puhuimme usein millaista elämämme olisi, jos se olisikin toisenlaista.
Minun elämäni oli toisista hiukan "kadehdittavaa", kun minulla oli lapsia (silloin vain kolme). Itsestä tuntui välillä, että olin luokassa usein kuin zombi, sillä tyttärelläni oli todella vaikea lapsuus ajan astma ja usein tulinkin luokkaan tunneille suoraan sairaalasta. Yöt menivät läksyjä tehdessä ja portfolioita rustatessa, päivät koulussa, sairaalassa ja kotona poikia hoitaessa. Silloin minä usein ajattelin millaistahan se lapsettoman sinkun elämä oikein olisikaan, millainen minä olisin ja mitä tekisin. Olisinko niin rohkea, että perustaisin sisustusputiikin?? ;D
Kotiäitinä oleminen on edelleenkin hyvin hektistä, välillä painetaan tukka putkella, kaikilla on känkkäränkkä päivä ja toisinaan ei tapahdu mitään erikoista ja elämä on leppoisaa. Kaikista hetkistä olen hyvin onnellinen. Myös siitä, että olen löytänyt aivan ihanan harrastuksen ja saanut sen välityksellä tutustua upeisiin ja taitaviin ihmisiin. Ja mikä parasta, tässä harrastuksessa kaikki on mahdollista myös se visio, millaista elämä olisi, jos se olisi toisenlaista ;D ;D
Joku totesikin, että minussa ja neiti Marengissa on jotain samaa, hyvinkin mahdollista. Silti neiti Marenki on ihan oma persoonallisuutensa, omapäinen ja tätä päivää elävä putiikin pitäjä :D
Mutta kurkistetaanpas sisään..hiukan tyhjältä näyttää, onkohan tämä nyt varmasti avattu?
Keittiön ja puodin väliseen oviaukkoon tekaisin helmiverhon, sellainen olisi ihana oikeastikin. Mutta meidän huushollissa se ei taitaisi onnistua..siihen olisi kuitenkin hirtettynä vaikka minkälaista batmaniä ja muoviukkoa.
Tervetuloa! Mirella toivotteleepi. Puodissa on tarjolla asiakkaille leivonnaisia ja tietenkin marenkeja. Lapsetkin saavat suut makeaksi Sinikan valmistamilla Englannin lakuilla.
Tavarat alkavat pikku hiljaa löytää paikkojansa, vaikka paljon on vielä tehtävääkin. Etualan korissa teksti somisteisia tiskirättejä :)
Hyllyssä Greengaten tyynyjä ja lautasia.
Kaikkia tyynyjä en viitsinyt laittaa puotiin ja tavaroita laitellessa huomasin, että hirveä hyllyjen, koukkujen ja naulakoiden väkertäminen olisi seuraavaksi vuorossa, jotta tavaroita saisi esille. No tehdään kun ennätetään :)
Neiti Marenki asuu puotinsa yhteydessä, joten hiljaisina hetkinä voi puodinpitäjä hipsiä pikkuruiseen keittiöönsä, juomaan kupin kaakaota tai Pepsiä. Mikään ei myöskään ole herkullisempaa, kuin Mirjan taituroimat räiskäleet mansikkahillon ja kermavaahdon kanssa.
Sähäkkä kissan ronttikin on jäänyt ihan taloksi. Minä kun ajattelin sijoittaa kissan ihan muihin ympyröihin ja haaveilin Mirellalle pikku koiraa käsilaukussa kiikutettavaksi...no toisin kävi ja nyt en voi kuvitellakaan taloa ilman tuota Hannan huovuttamaan iki ihanaa kissaa :) Kissan nimi on Muskotti ;)
Tässä kokonaiskuvaa köökistä. Yksi puute tässä köökissä on, nimittäin tilan puute :D Että minne se jenkki jääkaapp oikein sijoittuisi, vai onko jääkaappi integroitu tuonne tiskikaappiin, se jää nähtäväksi.
Seinät ovat melko tyhjät ja paljon tavaroita on vielä laatikossa. Lasikukon olen ostanut Tampereelta vapputorilta. Sinappi ruisleivän päällä on hyvää ja kola juomasta pitää neiti Marenkikin ;)
Käsin tiskaaminen ei käy hipiälle, kun käyttää suojakäsineitä. Nukkekoti kirjojen selailusta näyttää Mirellakin pitävän. Keittiön ikkunakin on saanut pienen alakapan.
Yläkerrassa ei makuuhuoneessa ole tapahtanut paljoakaan. Sänkyä olen vasta tuunaamassa ja hyvin paljon kesken. Verhokin on vain heitetty, en oikein tiedä onko lopullinen versio. (Samaa verhoa on puodin näyteikkunassa)
Kaappia olen tuunaillut ja siihen olen tehnyt kanaverkko-ovet hyttysverkosta, jotka olen liimannut tuon fleksin päälle. Hyllyt ja tavarat vielä puuttuvat.
Rautalankaakin olen taas innostunut hiukan vääntelemään.
Muutamia uusia ideoita olen kehitellyt, näitä pitää vielä tuumata ja kokeilla. Milloinkahan sitä oppisi tekemään oikein kaunista ja tasaista jälkeä.
Munakorin uusi versio, pyöreämpi jalallinen malli.
Ja kun tässä ihan höperöidyn, taas kerran, niin vääntelyt jatkuvat! Niitä voit kurkata TÄÄLTÄ;D
-"Sanokaa minun sanoneen, että kyllä tämä sikaflunssa on antanut meille possuille ihan vääränlaisen maineen. Ei ole yhtään kivaa, ei! En tykkää sitten ollenkaan!
-"Enkä ymmärrä mitä pahaa siinä on, että kasvaa saparo ja alkaa röhkimään? Vai mitkä ne oireet oikein olikaan?
Eipäs Possu-boksi on edennyt taas hiukan eteenpäin. Vihdoista viimein sain aikaiseksi tuon valaisimenkin, se on ihan Fimoa ja rautalankaa.
Lattialle ja hyllyille on tullut kirjoja ja seinälle parit hyllyt. Taitaa possu äitikin tykätä Tilda jutuista :)
Jotain pieniä juttuja vielä puuttuu, mutta on tätäkin aina kiva värkätä.
